Lapsuus

Hansruedi Giger syntyi 5. helmikuuta 1940 Chur:issa, Sveitsissä. Hän oli jo varhaisessa lapsuudessaan kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta. Lastentarhassa hän viihtyi parhaiten tyttöjen seurassa ja sai lisänimen "lady-killer". Katolisessa lastentarhassa rukoiltiin paljon ja jos teki jotain väärää näytettiin kuvaa Jeesuksen verisistä kasvoista ja sanottiin: "Hän kärsii syntiesi tähden!"
Lapsena HR Giger piti pimeistä ja mustista paikoista. Hänen leikkipaikkansa oli ikkunattomassa huoneessa pöydän alla, jossa hän leikki nalleilla, nukeilla ja kotitekoisilla aseilla. Hän oli ujo ja häpesi lyhytlahkeisia housujaan, joita joutui pitämään. Heti kun hän sai itse päättää mitä piti yllään - hän pukeutui mustiin vaatteisiin.
Aurinkoisina päivinä lastentarhalaiset lähtivät täti Grittlin kanssa käsikädessä Rose kukkulalle, jossa entisaikaan mestattiin Churin murhaajat. Siellä täti Grittli antoi lapsille pienet "hevosenlänget" ja piiskat. Tytöt leikkivät hevosia ja pojat olivat ohjastajia, piiskat kädessä.
Jännittävimpiä tapauksia Gigerin lapsuudessa oli sirkus. Hän kävi joka näytöksessä ja piti erityisesti trapetsitaiteilijoista.

Työt

Varhaisimpia julkaistuja töitä olivat piirrokset, joita Giger teki vihkojen reunoihin. Niitä julkaistiin pienlevikkisissä marginaalilehdissä kuten Clou ja Hotcha yleisen "Wir Atomkinder" -otsikon alla.
HR Giger on maalannut pääasiassa kynäruiskulla (airbrush), jota monet taiteilijat pitävät epähienona ja rahvaanomaisena välineenä, koska sitä käytetään mainosten ja autojen maalaamiseen. Kynäruisku tai retussiruisku ei ole uusi keksintö, sillä jo Man Ray käytti sitä valokuvien muokkauksessa ja oli välineeseen tyytyväinen.
HR Gigerin maalausten sisältöä on vaikea kuvailla sanoin - sen takia liitin tähän kirjoitelmaan mukaan kuvia hänen töistään. Monisteet eivät anna täyttä oikeutta teoksille värittömyytensä ja epätarkkuutensa takia, mutta ehkä antavat aavistuksen töiden luonteesta. Olen mielessäni lajitellut hänen työnsä seuraavanlaisiin ryhmiin: koristeelliset "ikonit", epä-perinteiset maisemat / näkymät ja tilannekuvaukset, joihin liittyy seksiä ja väkivaltaa. Jokaisesta ryhmästä olen pyrkinyt valitsemaan kuva esimerkkejä.
Gigerin julistemaiset "ikonit", kuten kansikuva, käsittelevät usein noituutta tai satanismia sävytettynä kuolemalla ja erotiikalla. Joissakin maalauksissa esiintyy hänen vaimonsa (Li) tai sitten jotkut hänen esikuvistaan ja ystävistään (H.P. Lovecraft, Sergius Golowin, Timothy Leary, Friedrich Kuhn, Debbie Harry). Kuva-aiheisiin liittyy myös erilaiset ristiinnaulittujen ja myyttisten henkilöiden kuvat (Vlad "Dracula" Tepes ja Saatana).1
Gigerin maisemat, jotka useimmat on nimetty Landscape:iksi - erotettuna toisistaan ainoastaan järjestysnumerolla - ovat unenomaisia näkymiä, joissa korostuu dekoratiivisuus ja valonlaatu. Monet maalaukset ovat tulkinnalle avoimia. Niissä voi olla selkeästi kuvattu jokin yksityiskohta tai osa laajempaa kokonaisuutta, mutta ilman lisätietoa tai ahaa-elämystä, maalaus jää muistuttamaan ympäröivän todellisuuden salaperäisyydestä. Ihminen luulee tuntevansa todellisuuden, mutta jos siitä tehdään kuva - on kuva kuin suoraa toisesta maailmasta - tai helvetistä.2
Muut maalaukset, joita nimitän vain tilannekuviksi, ovat maisemien ja ikonien välimuotoja. Niissä on usein kuvattu avointa seksuaalisuutta ja sukupuolielimiä. Kuolema ja elämä ovat läsnä näissä maalauksissa. Niissä elämän syntymä, rappio ja kuolema kuvataan samassa taulussa. Olennot ja ihmiset harrastavat seksiä eli jatkavat elämää - mutta samalla he sulautuvat ympäristöön - muuttuvat tunnistamattomiksi - ja palaavat kiertokulkuun kuoleman kautta. Elämä on ainaista kilpajuoksua kuolemaa vastaan.3

Elokuvat

Giger nousi "suuren" yleisön tietoisuuteen elokuvan kautta. Hän suunnitteli hirviön, sekä joitain visuaalisia ympäristöjä elokuvaan Alien - Kahdeksas matkustaja (USA1979). Työstään elokuvassa Giger sai Oscarin. Vielä Alienin jatko-osissakin on nähtävillä Gigerin lähtemätön kädenjälki, joka on antanut uutta ilmettä koko Science Fiction -genrelle.4
Giger on tehnyt 60 - luvulta lähtien tehosteita ja lavastuksia omiin pienimuotoisiin elokuviinsa, jotka eivät tietääkseni ole koskaan olleet kaupallisessa levityksessä. Vuonna 1976 hän sai tehtäväkseen suunnitella Frank Herbertin kirjaan Dune perustuvan elokuvan ulkoasun. Giger otti työn vastaan ja maalasi useita tauluja, mutta lopulta koko projekti kaatui rahoituksen puutteeseen. Giger on myöhemmin vastannut useiden elokuvien ilmeestä ja nykyään hän alkaa olla laajalti tunnustettu (ja myyvä) nimi elokuvien visuaalisten efektien suunnittelijana.

Loppu

HR Gigerin maalauksissa esiintyy inhoa, hirviöitä, koneita, noituutta, mädännäisyyttä, ilkeitä mielikuvia, mystiikkaa, väkivaltaa, kuolemaa ja seksiä - kaikki tämä kuvattu kauniin yksityiskohtaisesti ja koristeellisesti. Itse en ole nähnyt vastaavanlaista paradoksia kauniin ja ruman välillä kuin on HR Gigerin maalauksissa. Saman tyylisiä outoja näkymiä teki kyllä Hieronymus Bosch 1400 - luvulla, Pieter Bruegel 1500 - luvulla ja surrealistit tällä vuosisadalla, mutta silti Giger on jotain aivan muuta.
Monet Gigerin kuvat herättävät ensi näkemältä inhoa, mutta sitten kun syventyy tarkemmin yksityiskohtiin eli uskaltaa katsoa hirviötä suoraan silmiin näkee millä taidolla se inhottavuus on saatu aikaan - ja silloin ei voi olla ihailematta tekijän mielikuvitusta ja määrätietoisuutta. Maalaukset tuovat ainakin minun mieleeni elämän rakentumisen pienistä paloista - soluista - ja muodostavan kokonaisuuksia, jotka eivät aina ole kauniita perinteisessä mielessä. Giger inhoaa käärmeitä ja matoja. Silti hän kuvaa naturalistisissa tauluissaan mm. tällaisia elämänmuotoja. Giger on oppinut näkemään sumuverhon läpi elämän sellaisena kuin se on - hän ei pidä näkemästään - mutta ei voi olla kuvaamatta sitä.