1

Tässä kuva-analyysissä pyrin käyttämään Erwin Panofskyn ikonologista metodia ja tunnilla annettua Panofskyn sovellusta.

1. Kuvan suora merkitys

1.1. Taulun sisällön kuvaus:

Nainen kieriskelee vuoteessaan painajaisen riivaamana. Tummaa taustaa vasten erottuu heikosti paholainen, joka istuu naisen rintakehän päällä. Taustalla olevan verhon takaa kurottaa vauhko valkeanharmaa hevonen. Taulun oikeassa laidassa on yöpöytä ja sillä seuraavat esineet: lasinen pikari, iso ja pieni metallirasia.

Väritykseltään maalaus on neutraali ja värien runsaudella ei ole merkitystä - mutta ehkä niiden vähyydellä on ? Vastavärejä taulussa ei varsinaisesti hyppää esille, mutta naisen hiukset ovat kellertävän oranssit ja sinistä ja violettia löytyy mm. hevosenharjasta, paholaisesta ja rasiasta yöpöydällä. Värejen nyanseja on vaikea mennä arvailemaan valokuvasta, mutta uskoisin taustalta löytyvän moniakin erisävyjä ruskeaa, sinistä ja punaista. Makaavassa naishahmossa on värinä pääasiallisesti vaaleansinistä, paitsi naisen ylävartalossa, joka on valaistu vaaleankellertävällä. Suurin disharmonia syntyy valööri erosta alhaalla olevan nukkujan ja ylhäällä väijyvän painajaismaailman välillä. Myöskin kulööri ero näkyy naisen lämpimän kellertävän yläruumiin ja muun maalauksen välillä.

Sommittelu noudattaa jokseenkin tarkasti kultaista leikkausta (Liite nro 1). Vaakatasossa makaava nainen hallitsee maalauksen alinta kolmasosaa. Paholainen naisen päällä osuu vasemmanpuoleisen leikkauksen kohdalle ja hevonen on lähellä oikeanpuoleista leikkausta. Nainen, paholainen ja hevonen muodostavat kolmion maalauksen keskelle. Maalauksessa esiintyy rauhallinen horisontaalinen linja vuoteessa ja naisen asennossa. Vahva vertikaalinen linja esiintyy hevosessa ja jatkuu verhoon. Vilkas diagonaali hahmottuu paholaisessa ja naisen jaloissa.

1.2. Ensi ajatuksia:

Onko naisella omantunnontuskia, kun paholainen istuu hänen sydämmensä päällä? Symboloiko hevonen taiteilijaa vai ihmistä ja hänen - toivottua - reaktiotaan taulun edessä. Saattaa olla myös että Fuseli on itse paholainen, joka myhäilee alistettuaan naisen tahtonsa alle. Psykologisesti ylijännitteisen ja arvoituksellisen tunnelman Fuseli onnistuu luomaan häivyttämällä taustat, kuvaamalla vartalot jännittyneinä, kärjistämällä dramaattisen lähes karikatyyriseksi. Painajaisessa levittäytyvät aisteja ärsyttävät, pistävät hajut harsoina eri tahoille. Näillä aistimuksilla on lisäksi taipumus kiinnittyä pahanilkisten ja halveksittavien ajatusten yhteyteen. Vertauskuvallistavatko maalauksessa esiintyvät olennot juuri tuollaisia unessa esiintulevia ajatuksia?

2. Kuvan kertova merkitys

2.1. Vertauskuvat:

Nainen on maalattu uusklassistiseen tapaan, kun taas keskiaikaisesta kansantarustosta ilmaantuneet paholainen ja hevonen tuovat työhön voimakasta romanttista symbolismia.

Maalauksen vertauskuvallisia merkityksiä on hevosella, joka rinnastuu elinvoimaisuuteen, ja paholaisella, joka yksinomaa vertautuu pahaan.Paholaishahmo voi myöskin vertautua Paniin, joka antiikin taiteessa kuvattiin takkuiseksi ja sorkkajalkaiseksi, mutta muuten ihmistä muistuttavaksi. Panin päässä oli pukin sarvet. Panin ja pukin ominaisuuksiksi mainitaan seksuaalinen himokkuus, mutta kreikassa "pan" merkitsee myöskin "kaikkea" - luonnon ja koko maailmankaikkeuden jumaluutta.

Raamatussa hevosella, joka symboloi voimaa, on kaksijakoinen merkitys. Johanneksen ilmestyksessä valkoinen hevonen on Kristuksen ja hänen sotajoukkojensa ratsu (19:11-19), mutta yhtä lailla hevosilla ratsastaa ihmisten vitsaukseksi heitä tuhoamaan päästetty joukko (9:15-19). Kirkkoisille hevonen edusti ylimielisyyttä ja aistillisuutta (se hirnuu himokkaasti nähdessään naisen), mutta he käyttivät sitä myös voiton vertauskuvana. Hevonen tulkitaan psykologiassa jalouden ja viisauden merkiksi, mutta mielen tasapainon horjuessa myös ahdistavien ja pelottavien elementtejen ilmentäjäksi.

Freudilainen psykoanalyysi tulkitsisi yöpöydällä olevan pikarin, ja ehkä myös rasiat, naisellisiksi sukupuolisymboleiksi.

3. Kuvan kätketty merkitys

3.1 Taiteilijan tausta:

Johann Heinrich Füssli (1741 - 1825) oli syntyjään sveitsiläinen. Koulutukseltaan hän oli pappi, vaikkei papinvirassa koskaan toiminutkaan. Kiinnostuttuaan maalauksesta hän matkusti Italiaan kahdeksaksi vuodeksi oppimaan Michelangelon töistä, jotka vaikuttivatkin suuresti hänen tyyliinsä. Füssli muutti nimensä Henry Fuseliksi ja kehittyi aikansa oppineimmaksi taiteilijaksi: hän saattoi ylpeillä laajalla kielitaidolla ja taidehistorian tuntemuksellaan. Fuseli oli arvostettu omana aikanaan ja oli romanttisen taidesuunnan nimihahmoja, mutta varsinaisen huomion hän sai 1900-luvulla kun surrealistit ja ekspressionistit huomasivat hänessä henkisen sukulaisen. Fuseli ei tuonut 1780-luvun poliittis-sosiaalista sähköisyyttä maalauksiinsa ja vältti muutenkin voimakkaita kannanottoja. Fuseli oli William Blaken hyvä ystävä.

3.2 Maalauksen tausta:

Henry Fuselista ja maalauksen syntyhistoriasta kertoo Maailman Taide seuraavaa:

"Mytologiaan verhotut nukkujat, yleensä naiset, ja heidän unensa, jotka tavallisesti olivat painajaisija, toistuivat usein Fuselin tuotannossa. Nämä teemat edustivat romantiikan esille manaamaa ihmisen salattua yöelämää.

Fuselin on sanottu sublimoineen Painajaisessa eroottista intohimoaan erääseen zürichiläiseen naiseen. Maalaus on siten tulkittu kostoksi, jolla taiteilija halusi rangaista tunteitensa kohdetta. Erään Painajaisesta tekemänsä version taakse Fuseli on ikuistanut rakastettunsa muotokuvan." (WSOY 83.265.)

3.3 Oma Kommentti:

Fuseli oli edellä aikaansa, kun hän alkoi kuvata psyyken hämäriä sopukoita, joissa seksi ja pelko kohtaavat. Painajaisessa nainen heittelehtii sänkyllä väkivaltaisen eroottisen unen kiusaamana. Hevonen ja Pan (paholainen) antavat hienovaraisia viitteitä unen luonteesta. Pan on pimeydessä asuva vietti, joka lymyilee jokaisen ihmisen alitajunnassa, josta se voi sillointällöin putkahtaa esille ahdistamaan uskonnollista ja sivistynyttä ihmistä. Hevonen ilmentää terveyttä ja hyvää julkisivua. Julkisivua on kaikki tietoinen toiminta kuten ihmissuhteet, käytöstavat ja sosiaalisen aseman säilyttäminen. Hevonen on erehtynyt kurkistamaan verhon "väärälle" puolelle omasta, kauniista, tietoisesta maailmastaan ja näkee edessään - pelkkää kauhua.

3.4 Yleensä:

1700-luvun Englannin merkittävin esteetikko Edmund Burke kirjoittaa teoksessaan A Philosophical Enquiry into Origin of our Ideas of the Sublime and Beautiful (1757) Fuselinkin edustamasta kauhuromanttisesta tyylistä.

"Mikä tahansa, joka kirvoittaa kivun tai vaaran ajatuksen, mikä tahansa kauhea tai kauheisiin objekteihin liittyvä, on subliimin lähde, kirjoittaa Burke. Subliimin, "ylevän", käsitteellä Burke legitimoi kauhun ja pelon tunteet vetäen ne esteettisen kokemisen piiriin. Terrorin vaikutuksen kokemisesta on lupa haltioitua, kunhan pitää varansa, ettei itse joudu vaaraan, sillä kun vaara ja tuska tunkeutuvat liian lähelle, ne eivät enää anna aihetta ihastukselle, ne ovat yksinkertaisesti kauheita; mutta määrätyistä etäisyyksistä... ne voivat olla ihastusta herättäviä..." Pelkkä kivun pelko jo toimii tavalla, että se muistuttaa todellista kipua."

(Pohjoinen 86.136.)

Thou, to whom the world is unknown
With all its shadowy shapes is shown;
Who see'st appalled th'unreal scene,
While Fancy lifts the veil between:
Ah Fear! Ah frantic Fear!
I see, I see thee near...
(William Collins, 1750 - 1)

Lähteet:

Maailman Taide - Klassismi (osa 9). Markku Valkonen, Olli Valkonen. WSOY 1983

Kun Hirviöt Heräävät - Kauhu ja taide. Raimo Kinisjärvi ja Matti Lukkarila. Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen 1986

Suuri Symboli Kirja. Pentti Lempiäinen. WSOY 1993