Ilta-sanomissa oli juttu Noorasta, joka lopetti puhumisen 13-vuotiaana kun hänen isoäitinsä kuoli. Hänen mykkyyteensä, tai mutismiinsa, ei ole fysiologista syytä - hän ei vain puhu. Hän ei tiedä tai tiedosta syytä tilanteeseensa. Hänen opiskelunsa on keskeytynyt kun hän ei saanut viittomakielen tulkkia Kelalta. Hänhän ei ole kuulovammainen. Asiat ovat edenneet niin että nyt Kela on antanut periksi ja hän saa aina halutessaan tulkin käyttöönsä yhteiskunnan tuella. Lisäksi Noora on sitä mieltä että "mykkä" on rasistinen termi.
Pohdin mikä on johtanut Nooran tällaiseen tilanteeseen. Hän kertoi olevansa uskovainen. Epäilemättä isoäiti oli hänelle tärkeä ihminen. Isoäiti luki hänelle Raamattua, ehkä juuri niitä kohtia joissa puhuttiin kuinka Jumala näki jotkut ihmiset erityisinä ja koetteli heitä mykkyydellä. Raamatussa on ainakin 24 jaetta, joissa puhutaan mykkyydestä. Mykkyys on herran silmissä erityisessä asemassa.
Kun Noora lopetti puhumisen, aikuiset olivat huolissaan. Luonnollisesti. Aiemmin hän oli tavallinen lapsi nyt hän oli erityislapsi. Kukapa ei haluaisi olla erityinen.
Mekanismit Nooran mykkyyden takana ruokkivat hänen oirehdintaansa. Hän ei koskaan "parane" niin kauan kun hän saa erityishuomiota asian vuoksi. Hän on ollut kietoutuneena "ominaisuuteensa" niin kauan että se on osa hänen persoonaansa. Mitä hän olisi ilman mykkyyttä? Tavallinen Noora, jolla on astma ja autismi. Sellaisia ihmisiä on Suomessa satoja ja maailmalla kymmeniä tuhansia. Ne vaivat eivät riitä tekemään hänestä ainutlaatuista. Pitää olla erityinen, jotta voi menestyä TikTokissa tai Instagramissa tai muilla sosiaalisen median alustoilla. Noora ei varmastikaan ole tehnyt tätä tietoisesti. Hän on jälleen yksi esimerkki uskonnon ja sosiaalisen median haitallisista vaikutuksista.
Sosiaalisessa mediassa erikoinen herättää huomiota. Tilanne on sama kuin aikoinaan kiertävien sirkusten "friikkinäytöksissä". Parrakas nainen, voimamies, susien kasvattama poika ja mykkä, joka ehkä välittää viestejä Jumalalta. Miksi kukaan haluaisi nähdä tavallisia ihmisiä tavallisine ongelmineen. Pitkäaikaistyötön Pertti Koivukylästä kerää pulloja ja säästää lomamatkaa varten - ketä kiinnostaa. Sen sijaan uusi erityisryhmä, jota kohtaan tietämätön saattaa jopa syyllistyä rasismiin, on aina kiinnostava. Mykkä sana on sama kuin n-sana. Jos käytät sitä olet sivistymätön moukka ja sinut eristetään sosiaalisten piirien ulkopuolelle. Kukaan ei halua olla ulkopuolinen - ei varsinkaan Noora. Nyt hänestä kirjoitetaan juttuja lehtiin ja hän on erityinen. Hän ei koskaan parane mykkyydestään - sehän on Jumalan siunaus.
Omakohtaisesti olen kokenut muteismin ollessani peruskoulussa. Kouluaikana en puhunut kenellekään mitään. Korkeintaan pystyin vastaamaan kysymyksiin yhdellä tai kahdella sanalla. Kun pääsin kotiin, puhuin normaalisti. Omalla kohdallani syytä osa-aikaiseen mykkyyteen en tiedä. Sen muistan että yhteiskunnallisten velvollisuuksien (päiväkoti ja koulu) täyttäminen tuntui tulevan yllätyksenä 5-vuotiaalle minulle. Edellisenä päivänä piirsin ja leikin rauhassa kotona - seuraavana päivänä olin keskellä huutavien kakaroiden laumaa. Vähemmästäkin sitä traumatisoituu!
Asiaa ei tietenkään auttaneet se että vetäytyvää ja hiljaista lasta alettiin jo päiväkodissa kiusata. Muistan olleeni joka ruokailussa erillisessä huoneessa, koska en voinut keskittyä syömiseen meluavien lasten keskellä. Kun olin yksityisessä rauhallisessa huoneessa pystyin toimimaan. Muistan muovilautasen ja mehumukin. Sen vierellä piirustuspaperia. Aurinko paistoi edessäni olevasta ikkunasta ja muiden lasten puheen sorina kuului vain vaimeasti omaan yksityiseen valtakuntaani. Rauha ja seesteisyys.
Olin erityisherkkä audiovisuaalisille ärsykkeille. Kun altistuin tilanteeseen, jossa oli jonkin verran hälinää, en pystynyt toimimaan. Yritin huomioda kaikki ärsykkeet tasa-arvoisesti, vaikka ympäristössä olisi useita keskusteluita ja muita ääniä. Tehtävä, joka on mahdoton. Ulkoisten ärsykkeiden määrä valtasi koko ajattelukapasiteettini. Hermosto tulvi. Vaikka minulla ei ole autismi diagnoosia niin varmasti sovin autismin spektriin.
Miten itse pääsin eroon mykkyydestä? Se tapahtui vaiheittain. Tietoisesti koettelemalla rajoja. Astumalla epämukavuusalueelle. Mykkyys muuttui ujoudeksi ja sosiaalisten tilanteiden peloksi. Asepalvelu Suomen puolustusvoimissa auttoi pääsemään epämukaviin koettelemuksiin, joista selviytyminen teki minusta paremmin pärjäävän, eheämmän ihmisen. En ole täysin parantunut omasta selektiivisestä muteismistani, joskus on tilanteita joissa "menen lukkoon". Tuttu tunne varmasti aika monelle.
Alkuperäinen artikkeli Ilta-sanomissa (15.1.2023) https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000009241241.html