Jevgeni Onegin
Perustuu Aleksandr Puškinin runoelmaan
Sävellys: Pjotr Tšaikovsi
esityspaikka: Suomen kansallisooppera ja -baletti
Kesto: 3 T, sis. 1 väliajan (30 min)
Esitysaika: 9.2.2024 – 19.3.2024
Lippujenhinnat: 20–122 €
Kieli: Venäjä, tekstitys Suomeksi, Ruotsiksi ja Englanniksi
Ikäsuositus: yli 12-vuotiaille
Hyvä tietää: Esityksissä ke 14.2 ja la 16.3 on viittomakielinen tulkkaus
Tarina kertoo Jevgeni Oneginista, joka oopperan alussa kuvataan masennusta tai melankoliaa kärsiväksi aatelismieheksi. Hän tapaa pidättyväisen ja kirjoja lukevan Tatjanan maalaiskartanossa. Nainen rakastuu Jevgeniin. Kuitenkaan Jevgeni ei ole valmis aloittamaan suhdetta nuoreen naiseen vaan torjuu tämän. Samaan aikaan Jevgenin uskottumies ja ystävä, Lenski, aloittaa seurustelun Tatjanan sisaren Olgan kanssa. Tarina etenee näistä lähtökohdista ja sisältää runsaasti oopperamaista dramatiikkaa.
Oopperan kieli oli Venäjä, mutta se oli teksitetty lavan yläpuolella näkyvillä käännöksillä Suomeksi, Ruotsiksi ja Englanniksi. Oopperan tarinassa mukana pysyminen ei vaatinut paljoa lukemista vaan tekstit olivat sopivan lyhyitä. Suurin osa tarinaa kävi hyvin selväksi henkilöhahmojen, musiikin ja lavastuksen kautta. Oopperan laulajat suoriutuivat rooleistaan ja lauluosuuksistaan erinomaisesti.
Tarinassa mielestäni kiteytyy hyvin päähenkilön, Jevgeni Oneginin, narsistinen luonteenlaatu. Hänelle tarjoutuu mahdollisuus saavuttaa onnellinen elämä, mutta hän ei siihen mahdollisuuteen tartu vaan kokoajan tavoittelee saavuttamatonta suurempaa tavoitetta. Tarinasta saa vaikutelman ettei mikään saavutus ole kuitenkaan kyllin hyvä Oneginille vaan hänen huomionsa on aina jossain tavoittamattomassa päämäärässä. Tarinassa viitataan johonkin "veriseen varjoon" Onekinin menneisyydessä, mutta asiaan ei kuitenkaan enempää avata tarinassa. Lopulta hän menettää kaiken ja jää yksin. Muidenkin hahmojen psykologinen kuvaus on mielenkiintoista. Lenski on alemmuuskompleksinen runoilija. Olga on lapsenomainen ja vastuuton. Tatjana on kohtaloonsa tyytyvä realisti.
Oopperan lavastuksesta vastaa oopperan sveitsiläinen ohjaaja Marco Arturo Marelli. Hänen lähtökohtansa lavastuksessa oli perustaa koko lavastus kaltevalle pinnalle. Lavalla on kaksi isoa seinää molemmilla puolilla lavaa ja molempien seinien keskellä on korkeat, noin 5 metriset ovet. Taustalla on vihreä nurmikukkula, jolla on puiston penkki. Ihmettelin miten tuolit ja penkit pysyivät paikoillaan näin kaltevalla alustalla. Loppupuolella oopperaa katossa olevasta valtavasta aukosta lasketaan alas ylettömän upea kattokruunu. Se ei laskeudu suoraan alas, vaan noin 10 asteen kulmassa, jotta se soveltuisi lavastuksen kokonaisvaltaiseen kaltevuuteen. Oopperan lavastus oli mielenkiintoinen, mutta tuntui kuitenkin enemmän kikkailulta kuin varsinaisesti tarinaa tukevalta ratkaisulta.
Kokonaisuutena Jevgeni Onegin on todella mieleenjäävä kokemus. Voin suositella sitä täydestä sydämestäni.
Hyvä huomio lippuja hankkiessa on se että ne saa edullisemmin kun ne ostaa esiintymispäivänä kuten me teimme.
Lopuksi vielä näyte Metropolitan Oopperan versiosta, jossa toistuu Jevgeni Onegin oopperan kaunis musiikillinen teema. Esiintyjä: Anna Netrebko.
In English:
The story is about Eugene Onegin, who at the beginning of the opera is described as a nobleman suffering from depression or melancholy. He meets the reserved and book-reading Tatjana in the country estate. A woman falls in love with Yevgeni. However, Yevgeni is not ready to start a relationship with a young woman and rejects her. At the same time, Yevgeny's confidant and friend, Lenski, starts dating Tatiana's sister, Olga. The story proceeds from these starting points and contains plenty of operatic drama.
The language of the opera was Russian, but it was subtitled with translations visible above the stage into Finnish, Swedish and English. Keeping up with the story of the opera did not require a lot of reading and the texts were suitably short. Most of the story became very clear through the characters, music and set design. The opera singers performed their roles and vocal parts excellently.
In my opinion, the story captures the narcissistic nature of the main character, Yevgeny Onegin. He is offered a chance to achieve a happy life, but he doesn't take that opportunity, instead he is constantly pursuing an unattainable greater goal. The story gives the impression that no achievement is good enough for Onegin, but his attention is always on some unattainable goal. The story alludes to a "bloody shadow" in Onekin's past, but the story doesn't reveal more about it. In the end, he loses everything and is left alone. The psychological description of the other characters is also interesting. Lenski is a poet with an inferiority complex. Olga is childlike and irresponsible. Tatjana is a realist who is satisfied with her fate.
Marco Arturo Marelli, the opera's Swiss director, is responsible for staging the opera. His starting point in staging was to base the entire set on a sloping surface. The stage has two large walls on both sides of the stage and in the middle of both walls there are tall, approximately 5-meter doors. In the background is a green grass hill with a park bench. I wondered how the chairs and benches stayed in place on such an inclined platform. Towards the end of the opera, an extravagantly magnificent chandelier is lowered from a huge opening in the ceiling. It doesn't go straight down, but at an angle of about 10 degrees, so that it fits the overall slope of the set. The staging of the opera was interesting, but still felt more like a gimmick than a solution that actually supported the story.
As a whole, Yevgeni Onegin is a truly memorable experience. I can recommend it wholeheartedly.
A good note when buying tickets is that you can get them at a cheaper price if you buy them on the day of the performance, as we did.