Tämä elokuva on saanut paljon huomiota ja kriitikot sekä yleisö tuntuvat pitävän elokuvasta. IMDb:llä annetaan elokuvalle 8/10 ja Rotten Tomatoes -sivuston kriitikoista 95% pitää elokuvaa hyvänä ja yleisöstä 87%.

Elokuva sijoittuu pikkukaupunkiin, jonka ala-asteen luokan oppilaat katoavat mystisesti. Kaikki oppilaat, paitsi yksi juoksevat metsään yöllä kello 2:17. Oppilaita ei löydetä etsinnöistä huolimatta. Kyläläisten suurin epäily lankeaa luokan opettajan Justinen päälle. Samalla ainoa jäljelle jäänyt oppilas, Alex, jatkaa koulunkäyntiä kantaen salaisuutta mikä elokuvan kuluessa paljastetaan eri henkilöhahmojen näkökulmista.

Jos Pulp Fiction, Magnolia ja Substance pitäisivät kolmen kivaa ja saisivat lapsen - se lapsi näyttäisi Weaponssilta.

Elokuva pitää hyvin otteessaan: se ei ole tylsä, tapahtumat rullaavat hyvin eteenpäin, ja henkilöhahmot ovat jokseenkin sympaattisia. Ohjaaja ja käsikirjoittaja, Zach Cregger, on valinnut kertoa tarinan vaihtelevien henkilöhahmojen näkökulmista. Mielestäni kuitenkin hahmoja oli liikaa ja se söi laatuaikaa toisten hahmojen kehittämiseltä. Katsojalle avautuu näkökulma tarinan päähenkilön Alexin kokemuksiin vasta elokuvan puolen välin jälkeen. Samoin toinen päähenkilö, Gladys täti, jota näyttelee tunnettu (ainakin 80-luvulla) näyttelijä, Amy Madigan. Kerronta keskittyy kohtuuttoman pitkäksi aikaa poliisin ja narkomaanin tarinoihin, joilla ei sitten kuitenkaan tarinan kokonaisuudessa ollutkaan suurta merkitystä. Henkilöhahmoja riivaa samanlainen irtonaisuus kuin kaikkia Quentin Tarantinon -elokuvien hahmoja. Hahmot ovat vain kerronnan väline ja elokuvantekijä, Cregger tai Tarantino, ovat kiinnostuneempia käyttämään heitä välineinä tarinan kerronnassa kuin keskittymään heidän motiiveihin tai sisäiseen maailmaansa. Sisänsä näppärä tapa kertoa tarinaa takaumina eri näkökulmista vaikuttaa jälkeenpäin ajateltuna enemmän kikkailulta.

Weapons luo maailman, jossa yliluonnollinen on mahdollista ja se tuo maagisen realismin tunteen koko elokuvan ylle - tässä suhteessa se muistuttaa elokuvaa Magnolia, vuodelta 1999, jossa oli myös samanlainen episodimainen rakenne kuin Weaponsissa. Yhtenäisyydet kuitenkin loppuvat siihen kun Magnolian hahmot olivat paljon syvempiä ja mielenkiintoisempia kuin Weaponsin. Tämä hahmojen yksiulotteisuus näkyy myös elokuvan pahiksen tai antagonistin motiiveissa. Hän oli paha - ei muuta. Koskaan yleisö ei varsinaisesti saa selville miksi hän kaappasi lapset tai mikä on tämän pahan syntytausta.

Väkivalta on elokuvassa yhtäkkistä ja jopa yliampuvaa, kuten Substancessa. Tätä elokuvaa ei välttämättä voi suositella ihmisille, jotka eivät pidä verisistä kauhuelokuvista. Elokuvateatterissa vaimoni peitti silmiään ainakin kolme tai neljä kertaa elokuvan aikana. Itse suurena erikoistehosteiden ystävänä katsoin haltioituneena ja samalla lievän inhon vallassa kuinka… noh, ei juonipaljastuksia. Käykää katsomassa itse. Muutamassa kohtauksessa väkivallan kesto oli hieman yliampuvaa, mutta muuten tehosteet olivat aika kekseliäitä. Erikoistehosteista vastasi Richie Bearden - hänelle hatunnosto ammattitaidosta.

Weaponsin syvempää merkitystä on vaikea hakea. Se on hyvää viihdettä ja piti otteessaan elokuvan loppuun asti. Kuitenkaan en menisi kehumaan sitä vuoden elokuvaksi kuten intomielisemmät kollegani ovat yltyneet tekemään.

4/5 tähteä.

*** english translation ***

This film has received a lot of attention and critics and audiences seem to like the film. IMDb gives the film an 8/10 rating and Rotten Tomatoes has 95% of critics saying it's good and 87% of the audience saying it's good.

The film is set in a small town where a class of elementary school students mysteriously disappear. All but one of the students ran into the woods at 2:17 AM. The students are not found despite a search. The villagers' biggest suspicion falls on the class teacher, Justine. Meanwhile, the only remaining student, Alex, continues to attend school carrying a secret that is revealed throughout the film from the perspectives of different characters.

If Pulp Fiction, Magnolia and Substance were to have a child - that child would look like Weapons.

The film holds its own well: it's not boring, the events move along well, and the characters are somewhat likable. The director and screenwriter, Zach Cregger, has chosen to tell the story from the perspectives of various characters. However, I think there were too many characters and it took away from the development of other characters. The audience only gets a perspective on the experiences of the main character - Alex - halfway through the film. The same goes for the other main character, Aunt Gladys, played by the well-known (at least in the 80s) actress Amy Madigan. The narrative focuses for an unreasonable amount of time on the stories of the police officer and the drug addict, which, however, did not have much importance in the overall story. The characters are possessed by the same looseness as all the characters in Quentin Tarantino films. The characters are just a means of narration and the filmmaker, Cregger or Tarantino, are more interested in using them as means in telling the story than focusing on their motives or inner world. The clever way of telling the story in flashbacks from different perspectives seems more like a gimmick in retrospect.

Weapons creates a world where the supernatural was possible and it brought a sense of magical realism to the whole film - in this respect it is reminiscent of the film Magnolia, from 1999, which also had a similar episodic structure to Weapons. However, the similarities end there as the characters in Magnolia were much deeper and more interesting than those in Weapons. This one-dimensionality of the characters is also reflected in the motives of the film's villain or antagonist. The villain was just evil - nothing more. The audience never really finds out why he kidnapped the children or what the background to this evil is.

The violence in the film is sudden and even over the top, like in Substance. This film cannot necessarily be recommended to people who don't like bloody horror films. In the cinema, my wife covered her eyes at least three or four times during the film. As a big fan of special effects myself, I watched in rapture and at the same time mild disgust at how… well, no spoilers. Go see it for yourself. In a few scenes the violence was a bit over the top, but otherwise the effects were quite inventive. Special effects were handled by Richie Bearden - hats off to him for his professionalism.

It's hard to find a deeper meaning to Weapons. It's good entertainment and keeps you hooked until the end of the film. However, I wouldn't go so far as to praise it as the film of the year as my more enthusiastic colleagues have done.

4/5 stars.