Kodo – One Earth Tour 2026: LUMINANCE 19.3.2026
torstai 19.3.2026 klo 20.00
Finlandia-sali, Helsinki, Suomi
Japanilainen taiko-rumpuryhmä Kodo oli mahtava! Esitys oli yhtä aikaa musiikillisesti mieltä avartava kokemus ja vaikuttava performanssi. Soittajaryhmä hallitsi useita instrumentteja, joista suurin osa oli lyömäsoittimia, mutta mukana oli myös hentoäänisiä huiluja, kantelemainen sou (koto) sekä steelpan-tyylinen instrumentti. Itse soittotapahtuma oli myös visuaalinen esitys – kaikki liikkeet olivat synkronoituja ja musiikin tunnelmaa mukailevia. Jopa soittajien ilmeet kuvastivat musiikin kiihkeyttä ja muistuttivat soittamisen vaatimasta fyysisestä suorituksesta. Konsertin jälkeen muutama soittaja oli silminnähden uupunut ja hikinen annettuaan kaikkensa tämän elämyksen mahdollistamiseksi.
Kodo-yhtyeen tunnetuin kappale, Monochrome, toi mieleen sateen ropinan puun rungolla. Se soitettiin pääasiassa shime-daiko-rummuilla, joiden ääni oli kova ja puumainen. Kovimmillaan ääni oli jopa kivun rajoilla – jotkut yleisöstä peittivät korvansa. Joitakin osioita kappaleesta soitettiin hyvin hillitysti, äärimmäisen hiljaa ja rauhallisesti, kunnes yhtäkkiä rauhallisuuden katkaisi kiihtyvä ja voimistuva rytminen rummutus, joka kasvoi korvia huumaavaksi äänivyöryksi kuin myrskyävän meren tyrskyt. Tässä kappaleessa korostui taikomusiikin meditatiivinen luonne. Soittajat keskittyivät täysin esitykseen; jokaisella äänellä oli paikkansa ja rytmi oli vahva, vaikka melodia oli paikoin kaoottinen. Kappale herätti mielikuvituksen ja toi mieleen muinaiset kulttuurit ja luonnon.
Toinen osio alkoi demonitanssilla. Yksi esiintyjistä esitteli ohjelmanumeron seuraavasti: “Meidän kulttuurissamme demonit ovat hyvä asia. Ne karkoittavat huonon onnen ja tuovat menestystä yhteisölle.” Tämä yllättävä näkökulma muistutti siitä, kuinka ihminen on kulttuurinsa tuote. Miksi demonit – tai kuten meillä sanotaan, paholaiset – nähdään negatiivisessa valossa? Kristinuskon myötä pakanauskontojen jumalhahmoja, joilla oli villi ja hallitsematon luonne sekä usein eläimellisiä piirteitä, pyrittiin mustamaalaamaan. Kuinka paljon kulttuuria onkaan kadonnut Euroopasta kristinuskon vaikutuksesta? Tuhat vuotta sitten suoritetut ristiretket tekivät väkivalloin pakanakansoista kristittyjä. Jotain on sentään jäänyt jäljelle vanhoista perinteistä. Suomessa kirjallista perinnettä edustaa Kalevala, ja ruokaperinteestä ovat säilyneet ainakin mämmi ja karjalanpaisti – paljon muuta on kristinuskon monokulttuuri jyrännyt alleen. Japani, jossa kristinuskon osuus on vain noin yksi prosentti, on säilynyt perinteiltään rikkaana, ja siellä vaalitaan musiikin ohella myös demonien mainetta railakkaina, onnea tuovina henkiolentoina.
Japania ei ole “pilattu” kristinuskolla. Sinänsä minulla ei ole mitään suurempaa vastustusta kristinuskoa kohtaan – arvostan kristillistä rakennusperinnettä, ja Raamatun tarinat ovat minulle tuttuja. Matkoillani käyn aina tutustumassa paikallisiin kirkkoihin, ja aikoinaan arvosanani uskonnosta oli aina yhdeksän, vaikka en kuulunut kirkkoon. Kristinusko on eurooppalaiselle kuin vaniljajäätelö: vaikka se toimii, on joskus virkistävää maistaa muitakin makuja. Siinä mielessä taikomusiikki on kuin raikas sade, joka huuhtelee luonnon ja saa värit loistamaan. Kodo palaa musiikin alkujuurille – instrumentteihin, joita esi-isämme ovat soittaneet historian aamunkoitteessa. Kepeillä on rummutettu, käsiä taputettu, suulla huudettu – musiikki on ollut seikkailukenttä, jossa kokeellisuus ja luovuus loistavat.
🇬🇧 English Version
Kodo – One Earth Tour 2026: LUMINANCE 19 March 2026
Thursday, March 19, 2026 at 20:00
Finlandia Hall, Helsinki, Finland
The Japanese taiko drumming group Kodo was amazing! The performance was both a musically mind-expanding experience and a powerful visual spectacle. The performers mastered a wide range of instruments, most of them percussion, but also delicate flutes, a kantele-like sou (koto), and a steelpan-style instrument. The performance itself was highly visual – every movement was synchronized and reflected the mood of the music. Even the performers’ facial expressions conveyed the intensity of the music and the physical effort required to play. After the concert, a few of the performers were visibly exhausted and drenched in sweat, having given their all to create this experience.
Kodo’s most famous piece, Monochrome, evoked the sound of rain falling on a tree trunk. It was mainly performed on shime-daiko drums, whose sound was sharp and woody. At its loudest, the sound was almost at the threshold of pain – some audience members covered their ears. Certain sections were played very softly and calmly, almost in complete stillness, until suddenly the calm was shattered by accelerating and intensifying rhythms, building into a roaring wall of sound like crashing ocean waves. This piece highlighted the meditative nature of taiko music. The performers were fully focused; every sound had its place, and the rhythm remained strong even when the melody felt chaotic. The piece sparked the imagination and brought to mind ancient cultures and nature.
The second segment began with a demon dance. One of the performers introduced it by saying: “In our culture, demons are a good thing. They drive away bad luck and bring prosperity to the community.” This surprising perspective was a reminder of how deeply humans are shaped by their culture. Why are demons – or devils, as we call them – seen as negative? With the spread of Christianity, the deities of pagan religions, often wild and untamed with animalistic features, were demonized. How much cultural heritage has Europe lost under Christian influence? A thousand years ago, crusades forcibly converted pagan peoples to Christianity. Still, some traditions remain. In Finland, the Kalevala represents literary heritage, and traditional foods like mämmi and Karelian stew have survived – but much else has been overshadowed by a Christian monoculture. Japan, where Christianity accounts for only about one percent, has preserved its traditions, including a more playful and positive view of demons as lively, fortune-bringing spirits.
Japan has not been “spoiled” by Christianity. That said, I don’t hold any particular hostility toward Christianity – I appreciate its architectural heritage, and I am familiar with the stories of the Bible. When I travel, I always visit local churches, and back in school I consistently received top grades in religion, even though I did not belong to the church. For Europeans, Christianity is like vanilla ice cream: it works, but sometimes it’s refreshing to try other flavors. In that sense, taiko music is like a fresh rain that washes over nature and makes its colors shine. Kodo returns to the roots of music – to instruments that our ancestors played at the dawn of history. Sticks strike drums, hands clap, voices shout – music becomes a field of exploration where experimentation and creativity flourish.
🇯🇵 日本語版
鼓童（Kodo）– One Earth Tour 2026: LUMINANCE
2026年3月19日（木）20:00
フィンランディアホール（ヘルシンキ、フィンランド）
日本の太鼓グループ「鼓童」の公演は本当に素晴らしかった。音楽的に心を広げる体験であると同時に、圧倒的なパフォーマンスでもあった。演奏者たちは主に打楽器を中心に多様な楽器を操り、さらに繊細な笛や、カンテレに似た箏（そう）、そしてスティールパン風の楽器も取り入れていた。演奏そのものが視覚的な表現でもあり、すべての動きが音楽の雰囲気と同期していた。演奏者の表情までもが音楽の激しさや演奏に必要な身体的負担を映し出していた。公演後には、何人かの演奏者が明らかに疲れ切り、汗だくになっており、この体験のために全力を尽くしたことが伝わってきた。
鼓童の代表曲である「モノクローム」は、木の幹に降る雨音を思わせた。主に締太鼓で演奏され、その音は鋭く木質的だった。最大音量では痛みを感じるほどで、観客の中には耳をふさぐ人もいた。一方で、非常に静かで穏やかな部分もあり、その静寂が突然、加速しながら強まるリズムによって打ち破られ、やがて嵐の海のような轟音へと変わっていく。この楽曲は太鼓音楽の瞑想的な側面を際立たせていた。演奏者たちは完全に集中し、すべての音に意味があり、メロディが混沌としていてもリズムは力強く保たれていた。想像力をかき立て、古代の文化や自然を思い起こさせる作品であった。
第二部は鬼の舞から始まった。演奏者の一人はこう説明した。「私たちの文化では、鬼は良い存在です。悪運を払い、共同体に繁栄をもたらします。」この意外な視点は、人間がいかに文化に影響されているかを示している。なぜ悪魔（デーモン）は否定的に捉えられるのだろうか。キリスト教の広まりとともに、野性的で制御不能な性質や動物的特徴を持つ異教の神々は悪として描かれるようになった。ヨーロッパではどれほどの文化が失われたのだろうか。千年前、十字軍は異教徒を強制的にキリスト教へ改宗させた。それでもいくつかの伝統は残っている。フィンランドでは『カレワラ』が文学的遺産として残り、マンミやカレリアンシチューといった伝統料理も受け継がれている。しかし多くはキリスト教的な単一文化の中で失われてきた。一方、日本ではキリスト教徒は約1％に過ぎず、伝統が保たれ、鬼も陽気で幸運をもたらす存在として大切にされている。
日本はキリスト教によって「損なわれていない」と言えるだろう。とはいえ、私はキリスト教に特別な反感があるわけではない。教会建築には価値を感じるし、聖書の物語にも親しみがある。旅行の際には必ず教会を訪れるし、学生時代には宗教の成績は常に高かったが、教会には属していなかった。ヨーロッパ人にとってキリスト教はバニラアイスのようなものだ。悪くはないが、時には別の味を試したくなる。その意味で太鼓音楽は自然を洗い流し、色彩を際立たせる雨のような存在だ。鼓童は音楽の原点へと立ち返る。太古の昔から人類が奏でてきた楽器、すなわち棒で叩き、手を打ち、声を発するという行為へ。音楽は探求の場であり、実験と創造性が輝く世界なのだ。